Donna Woolfolk Cross - Paavi Johanna

Kirjoitin tuttuun tapaani "Kirjablogi" googlen hakuun ja aloin selailla erilaisia kirjoituksia. Yhden sivun kohdalla osuin kirjaan Paavi Johanna. Aihe kuulosti mielenkiintoiselta, joten kävelin suoraan kirjastoon ja lainasin teoksen. 

Paavi Johanna kertoo tarinan uskomattomasta legendasta, jossa nainen nousee paavin istuimelle. Eletään keskiaikaa, jolloin naisen osa ei ollut kummoinen: 

Kuukautisveren uskottiin hapattavan viinin, kuivattavan sadon, tylsyttävän teräksen, ruostuttavan raudan ja myrkyttävän parantumattomasti koiranpuremat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta naisia kohdeltiin pysyvästi alaikäisinä, joilla ei ollut oikeuksia lain edessä eikä oikeutta omaisuuteen. 

Ei siis ihme, että osa päätti luopua sukupuolestaan ja elää elämänsä miehen valeasussa. Näin teki myös Johanna.

Kirja oli mukaansatempaava heti alusta lähtien. Aihe herätti minussa sen pienen nukkuvan feministin ja sai minut paasaamaan siitä, mikä naisessa muka on niin paljon syntisempää, ettei hän edes saa oppia lukemaan. Kirjan Johanna on oikea supernainen, joka saa mitä haluaa (vaikka onkin nainen). Sivulla LibraryThings joku arvosteli helppoutta, jolla Johanna saavuttaa päämääränsä, ja täytyy myöntää, että onnellinen sattuma säätelee kirjan tapahtumia välillä liiastakin:

I don't want to spoil the plot for potential readers - but I will say that Joan always seems to be behind the right wall when there is a useful conversation to be overheard, Viking raids have never been more conveniently timed, and old friends/allies have a way of miraculously appearing just when they are most needed.

Näinhän se vähän meni, mutta loppujen lopuksi tämä ei pilannut lukukokemusta. Paavi Johanna oli ajatuksia herättävä kirja ja se sai minut toivomaan, että nykyajan nuoret todellakin ymmärtäisivät mikä etuoikeus on saada oppia ja käydä koulua. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla ole vielä tänä päivänäkään.

Pisteet: ****

Kuva