My favourite things

Lähde Juuri nyt minulla on siis meneillään projekti, joka pitää sisällään kaikkiin kirjahyllyssämme oleviin lukemattomiin kirjoihin tutustumista. Jätän laskusta pois avomiehen kirjat ja keskityn pelkästään itse ostamiini tai lahjaksi saamiini opuksiin. Projekti lähti etenemään mukavasti joululomalla, mutta nyt taas töiden alettua en ole lukenut niin paljon kuin olisin halunnut. Joten A-kirjaimessa mennään edelleen. Työn alla on Jane Austenin Emma , joka on tähän mennessä herättänyt sekä ihastusta että vihastusta. Kirjaa lukiessa ei saa tarkkaavaisuus herpaantua kertaakaan. Sain joululahjaksi muodin historiasta kertovan kirjan, Muodin vuosikymmenet 1800-luvulta nykypäivään , jota olen lukenut Emman ohella. Kirja on oikea visuaalinen riemuvoitto, kuten muodista kertovan kirjan täytyykin olla. Se on myös sopivan kevyt vastapaino Austenille.  Yöpöydältäni löytyy myös opus Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan . Harkitsen puolitosissan

Lähde Kirjahyllyssä seuraava aakkosjärjestyksessä oli Andersenin lyhyt satukirja (62 sivua), johon on koottu seitsemän tarinaa. Kirjaa lukiessani tajusin, että olin itse asiassa jo lukenut sen läpi, mutta mitäs pienistä.  Kirjan tarinat olivat seuraavat: The Emperor's new clothes, The Princess on the pea, The Swineherd, The steadfast tin soldier, Twelve by coach, The tinder box ja The sweethearts. Näistä kolme ensimmäistä olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta. Andersen on aina ollut minulle se aito ja alkuperäinen satusetä, jonka tarinat ovat taipuneet myös Disney-filmeiksi. Näin aikuisena koen Andersenin tarinat lähinnä ahdistaviksi. Myös pieni feministi sisälläni herää horroksestaan kun lähes jokaisessa tarinassa prinssi metsästää sitä täydellistä prinsessaa. Ja toki prinsessa on avuton kuin mikä. Kuten saduissa yleensä, tarinoissa on myös opetus. Esimerkiksi nirppanokkainen prinsessa, joka ei kelpuuta itselleen sikopaimenta, karkoitetaankin lopulta isänsä valtakunnast